Inari

2. ja 3. päivä, 26.-27.6.2011

Kuusamosta matka jatkui 26.6. kohti Inaria, ajoimme reittiä Kuusamo-Salla-Savukoski-Sodankylä-Saariselkä-Inari. Matkalla pysähdyimme Saariselällä Kaunispää-nimisellä tunturilla, sinne pääsi ajamaan päälle. Maisemat olivat melkoisen komeat. Inarissa meillä oli varattuna mökki, johon jäimme kahdeksi yöksi. Illalla näimme pikaisesti tuttavamme Laurin ja Riikan sekä heidän pikkuruisen tyttärensä Pihkan.
Tänään (27.6) oli ajoton päivä. Jäimme suosiolla Inariin pariksi yöksi, koska takana oli reilun tuhannen kilometrin ajo kahteen päivään. Kolmannen vastaavan ajopäivän olisi varmaan vielä jaksanut, mutta sitten olisi ollut ehdoton pakko pitää välipäivä tai pari. Parin yön stoppi oli siis ihan mukava. Tänään kävimme nayttelykeskus Siidassa, joka esitteli saamelaiskulttuuria ja Lapin luontoa. Mielestäni Siida oli ihan käymisen arvoinen paikka.
Siidan jälkeen kävimme Laurin ja Riikan suosituksesta Otsamotunturilla, joka on suunnilleen yhdeksän kilometriä linnuntietä Inarin keskustasta. Ajoimme pyörällä n. kolmen kilometrin päähän tunturin laesta ja jätimme pyörän parkkipaikalle, jonka jälkeen patikoimme Otsamon huipulle. Patikointi oli aika jännää. Reitin alussa maasto oli soista mäntyvaltaista ja melko tasaista maastoa, joka alkoi hilöjalleen nousta. Hieman ennen loppua nousu muuttuimelko jyrkäksi. Puuraja tuli melko yllättäen – puut loppuivat lähes kokonaan muutaman kymmenen metrin matkalla. Otsamon laella oli pikkuinen mökki (ilmeisesti entinen palovartijan mökki), joka nyt toimi taukomajana. Näkymät tunturin laella olivat huikeat! Päivä oli poutainen eikä koko päivänä juurikaan tuullut. Laelta näkyi pitkälle ympärille. Tunturin laella ollessani tajusin, kuinka valtavasti Inarin ympärillä on vesistöä.
Matkalla ylös Anssi kapusi ensin ja jäin hieman Anssista jälkeen. Pusikosta kuului rapinaa ja hieman sen jälkeen huomasin pusikossa valkoisen poron joka tuijotti minua. Hieman laelle saapumisemme jälkeen tuo samainen poro jonka kanssa minulla oli tuijotuskilpailu ilmestyi tunturin laelle ja se lähestyi meitä pikkuhiljaa jääden kuitenkin n. 30 metrin päähän. Tunturin laella huuteli myös joku lintu, josta en ole oikein varma. Lähimmäksi menee kai kapustarinta, mutta erona oli se, että tämän linnun selka oli töysin ruskea ja kyljessä ollut raita oli täysin valkoinen, ei siis pilkullinen. Mennessämme alas Anssi huomasi ensin pienen kulta-mustan vipeltäjän, joka osoittautui tunturisopuliksi. Niitä näimme useamman laskeutuessamme tunturista.
Illalla menimme vielä Laurin ja Riikan luo grillailemaan. Ilmakuivattu poro oli hyvää :) Heillä oli pienen tyttären lisäksi husky nimeltä Ruska, joka osoittautui varsin huomionkipeäksi sylikoiraksi. Kivaa oli ja oli mukava tavata tuttuja.
Kuva on Otsamon laelta.


25.6 we continued towards Inari, the route was approximately Kuusamo-Salla-Savukoski-Sodankylä-Saariselkä-Inari. While driving there we stopped at a fell called Kaunispää (literally ”Pretty head” or ”Pretty end”), you could drive to the top of the fell. The landscape was astonishing. We stayed at Inari for two nights at a camping site. In the evening we saw our friends Lauri and Riikka and their little daughter Pihka.
Today (26.6.) we didn't drive. We stayed at Inari for a couple of nights, because we had been driving for over 1000 km just in two days. I think I could have been sitting on a bike for one day more, but after that my butt would have been quite sore, so after that I would have been necessary to keep a day of teo off. Today we went to exhibition center Siida. Siida is about sami culture and the nature of Lapland. I think Siida was a good place to visit.
After Siida-visit we decided to hike at fell called Otsamo. Otsamo is about 9 km north from the centrum of Inari but you have to drive atleast 13km to get there. We drove about 3 km from the fell's top and left the bike to a parking lot. After that we walked/climbed to the top of the fell. Trekking is kinda fun. In the beginnig of the trail was swamp and the trees were mostly pines, and after a while of trekking the ground begun to rise. Just a little before we got to the fell's top the trail became hard to walk. The treeline came all of the sudden – the trees just vanished in a 10-20 meters. At the top there was an old cabin (apparently the cabin used to be firewatcher's cabin), which now was working as a cabin for trekkers. The view from the top of the fell was awesome! The weather was fair and there was no wind. You could see a lot from the top of the fell. On the top I realised that there are many lakes near Inari.
When we were climbing up Anssi was climbing first and I was coming second. There was something in the bushes and in a moment I saw a white reindeer that was watching me. When we got to the top we realized that the reindeer was following us. We tried to make it come closer but it stayed about 30 meters away from us. There was also a bird singing on the top of the fell, and I think it was a Eurasian golden plover but I'm a little uncertain about it. When we hiked down Anssi saw a little critter that appeared to be Norway lemming (yes, in Finland). We saw many of them when we were climbing down.
In the evening we went to barbeque with Lauri and Riikka. Air-dried reindeer is gooood :) Besides the little girl, they also have a husky named Ruska, who appeared to be quite a lapdog. We had fun.

-Leena